AURORA BOREALIS EXPRESS
Talvilomamatka alkoi perjantai-iltana 30.1.2009. Auto ajettiin loputtoman pitkään junavaunuun. Teimme viimeisen huoltopysähdyksen Helsingin asematunnelissa, jonka jälkeen nousimme ”Aurora Borealis Expressin” kyytiin. Neljäntoista tunnin matka kohti Kolaria oli alkamassa. Matkaseurana oli lapsiperheitä ja nuoria venäläispariskuntia. Junassa oli reilusti matkustajia, muttei lähelläkään täyttä.
Matka sujui rentouttavissa merkeissä. Mieli saa rauhassa matkustaa muihin maailmoihin kun juna kolistelee kiskoilla kohti pohjoista. Hinta autolle ja kahden hengen hytille oli 218 € per suunta (1). Enemmän kuin pelkät polttoainekulut, mutta me annamme suuren arvon sille, että ei tarvitse yötä läpeensä istua auton ratissa ja ajaa mielipuolen lailla halki koko maan.
Juna saapui lauantai-aamuna Suomen pohjoisimmalle rautatieasemalle. Matkaa jatkettiin pitkin E8 -tietä kohti Kilpisjärveä. Tie oli kuiva ja erinomaisessa kunnossa. Äkäslompolon risteyksen jälkeen loppui myös etelästä seurannut liikenne kun muut turistit suksibokseineen kääntyivät kohti Yllästä. Jatkoimme autiolla tiellä kohti käsivartta. Matkaa oli 290 km, matka aika tasan neljä tuntia, mukaan lukien kahvitauko Karesuvannossa.
Iltapäivästä saavuimme uinuvaan alppikylään. Majapaikkamme oli Helsingin yliopiston biologinen tutkimusasema Kilpisjärven rannassa. Tutkimusasema majoittaa ensisijaisesti opiskelijoita ja tutkijoita, mutta myös ulkopuolisia. Tähän vuodenaikaan saimme olla ainoat kulkijat tutkimusaseman kaikuvilla käytävillä mikä oli erityisen rentouttavaa. Makuuhuoneen ikkunan näkymän valtasi jylhänä kohoava Saana. Majoitus kustansi 36 € per henkilö yöltä. Käytettävissä on täysin varusteltu keittiö, pyydettäessä saa lainata suksia yms. ja saunan voi lämmittää lisämaksusta. Yhteystiedot täältä.
Illalla käveltiin Kilpisjärven kylän raitilla eli Käsivarrentiellä. Tunnelma kylän laidalla oli lumoava kun seisoimme ”Suomen viimeisen katuvalon” juurella.
(1) ”Ei-sesonki hinta”. Parin viikon päästä hinta olisi jo toista luokkaa eli jos et ole lapsellinen, kannattaa välttää koulujen hiihtolomaviikkoja.
SUOMEN TUNNETUIN TUNTURI
Sunnuntaina teimme lumikenkäretken Saanalle. Reitti alkaa Kilpisjärven retkeilykeskukselta, joka tosiasiassa on norjalaisten karavaanareiden lomakylä ja moottorikelkkailijoiden hämmentävä pikku yhteisö. Reitin alkutaival kulkee harvan tunturikoivumetsikön halki. Saanan juurelta käännytään nousuun loivaa ja pitkää rinnettä kohti huippua. Rinteeseen tehdyt portaat kertovat omalla kielellään, että ihan erämaassa ei olla. Portaat eivät toki ole talvella käytettävissä, mutta hyvillä lumikengillä on kohtuullisen kevyt kulkea.
Puuraja jää nopeasti taakse ja tuuli alkoi yltyä. Alhaalla oli vain pari astetta pakkasta, mutta ylemmäs noustessa puhuri käy suoraan vaatteiden läpi. Tuuli puhaltaa hupun alle ja suhisee korviin, maisemat huimaavat. Pikku-Mallalle ja Ruotsin tuntureihin avautuvat näkymät kertoivat omaa tarinaansa. Tämä on epäilemättä yksi Suomen ainutlaatuisimmista ja hienoimmista luontokohteista.
Reilun kolmen tunnin patikoinnin jälkeen rentouduimme tutkimusasemalla ja nautimme tipattoman tammikuun jälkeiset, ensimmäiset ja ansaitut rommitotit. Saunan jälkeen ulkona satoi jäätävää tihkua ja mittari näytti yhtä lämpöastetta. Helmikuussa? Revontulet pysyivät piilossa.
USVASSA HALKI VUONOJEN
Maanantai-aamuna 2.2. alkoi matka halki jylhän vuoriston, lasketellen alas mutkittelevaa vuonotietä kohti pohjolan Pariisia, Tromssaa. Automatkailijoille muistutuksena, että Kilpisjärven kauppa on auki 10 – 17 ja huoltoasema aukeaa vasta kello 13 eli tällä kertaa jäivät aamukahvit väliin.
Ajokeli ei ollut paras mahdollinen, mutta riittävän hyvä. Kevyt lumisade seurasi koko matkan ja lämpötila oli noin kolme astetta pakkasen puolella. Näkyvyys ei päätä huimannut. Horisontin taivas ja maa olivat yhtä valkeaa verhoa ja vuoristot peittyivät usvaan. Tromssaa lähestyttäessä lumen määrä lisääntyi hetki hetkeltä ja maisema kävi entistä talvisemmaksi. Kunnes saapuminen itse Tromssan saarelle palautti maan pinnalle. Meidät vastaanotti tyypillinen helsinkiläinen talvikeli, loska ja räntäsade. Ajomatka Kilpisjärveltä Tromssaan kesti kaikkiaan kolme tuntia, mukaan lukien kahvitauko Statoil huoltoasemalla.
Ensiksi suuntasimme suoraan turisti-infolle, josta haimme oleelliset kartat ja vinkit. Ensimmäiseksi illaksi olimme sopineet tapaamisen lentoasemalle suomalaisen Kristiinan kanssa. Hän on uusi sohvasurffaus ja lupasi majoittaa meidät ensimmäiseksi yöksi. Odotellessa auto piti tietysti saada jonnekin pysäköityä. Se osoittautui sekä hankalaksi että kalliiksi. Lähes kaikkialla Tromssan kadunvarsipysäköinnissä on pysäköintiaika rajoitettu pariin tuntiin. Paras vaihtoehto on liikennetunnelien yhteydessä olevat parkkihallit. Pysäköinnin hinta on kautta linjan noin 20 NOK tunnilta.
Odotellessamme kiertelimme ristiin rastiin loskaista Tromssaa. Ihastelimme puutaloidylliä ja pikkukaupungin tunnelmaa. Istuskelimme kuluttamassa aikaa tyylikkäässä, mutta tunnelmallisessa kirjastossa aivan kaupungin sydämessä.
Ennen iltaa ehdimme kuitenkin kastua useasti ja mieli oli jo aika maassa. Lopuksi onnistuimme vielä pahemman kerran eksymään matkalla lentokentälle. Helpoin tapa päästä lentokentälle on ehdottomasti keskustan alittavat tunnelit, mutta kartastamme ei oikein avautunut kaikki tunneliverkoston salat. Siksi valitsimme paperilla yksinkertaiselta näyttävän reitin, joka kiemurteli Tromssan saaren kukkulan ja asuinalueen halki. Reitin navigointi sankassa lumisateessa ja pimeässä Tromssan illassa oli täysi mahdottomuus. Kaikki kadut ovat yhtä kapeita ja mikään ei tunnu johtavan muualle kuin taas yhden asuintalon pihaan tai kaupan parkkialueelle. Kahdesti kysyttiin tietä, ensimmäinen kankealla kouluruotsilla kielitaidottomalta kaupan myyjältä. Lopulta turhautuneena löysimme perille vain puolisen tuntia myöhässä.
Meidät vastaanotti ystävällinen sohvasurffari oppaamme. Hän ajatti meidät perässään lähikaupan kautta idylliseen kotiinsa Håkøyn saarelle. Kristiina kertoi, että lähes kaikki lumi oli satanut viimeisen parin päivän aikana. Ainoastaan tämän päivän aikana lunta oli tullut valtavasti. Koko Tromssan aurauskalusto oli käytössä ja kolistelemassa kapeita katuja ylös alas.
Tunnelma pienellä syrjäiseltä saarelta oli lumoava. Lumi painoi puiden oksia, Tromssan iltavalot kajastivat meren takaa ja näkymän kruunasi naapurin pihalla tepasteleva hirvi.
SOHVASURFFAUSTA HÅKOYASSA
Sohvasurffaus oli jälleen miellyttävä kokemus. Kristiina on hyvin mutkaton ihminen, jonka luona oli helppo viihtyä. Pitkän päivän päätti mainio illallinen norjalaiseen tyyliin. Siemailimme tuliaiseksi tuomamme joululahjapunaviinin ja Kristiina kertoi lukuisia vinkkejä mitä tehdä Tromssassa ja kutsui meidät jazzkonserttiin keskiviikko illaksi.
Kristiinan itsensä tarina on vertaansa vailla ja valoi uskoa tulevaisuuteen jopa tällaisille koko ajan syvemmälle kyynisyyteen uppoaville tuleville kolmekymppisille. Hän oli neljännellä vuosikymmenellä kun päätti jättää entisen elämän Helsingissä ja kiinteistöalalla. Hän muutti Lappiin opiskelemaan matkailualaa. Asui ja työskenteli ensin Suomen Lapissa ja sittemmin Norjan Altasssa, nyt Tromssassa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
KULTURELLI SYVENTYMINEN TROMSSAAN
Tiistai-iltapäivänä istuimme kahvihetkelle Verdensteaterissa, yhdessä Tromssan lukuisista kodikkaan trendikkäistä kahviloista. Kirjoitimme postikortteja munanmuotoisten lamppujen loisteessa. Olimme juuri käyneet Perspektive Museumissa (Storgata 95) katsomassa innostavan ”Flytende Russisk” näyttelyn, jonka siivittämänä teimme mielikuvamatkaa venäläisten merimiesten kyydissä Murmanskin rosoisiin ja vakaviin maisemiin. Loman idyllisin hetki on se joutilas kiireettömyys. Lumi leijailee hiljakseen kapeille puutalojen reunustamille kujille kuin joulupukin maassa. Taianomaista.
Tiistai-illan tuopillinen käytiin nauttimassa ehdottoman suositeltavassa kuppilassa ”Jernbanestasjon” (Strandgata 33). Tunnelma oli hieman varttunut, mutta hilpeän ystävällinen. Koko baari on sisustettu junateemalla. Miksi? Hyvä kysymys.
Keskiviikko-illan ohjelmaan kuului Kristiinan kutsusta tutustuminen Tromssan jazz ympyröihin. Tromssa Jazz Klubin kevään ensimmäinen konsertti järjestettiin kulttuuritalolla. Esiintymässä oli lillehammerilainen jazzilmiö Kristin Sevaldsen orkestereineen. Hurmaavan ujo saksofonisti, jonka bändi taikoi esiin hurjat äänimaisemat. Tyyli oli kaukana perusjazzista, pikemmin progressiivista rokkia paikoitellen. Kuuntele
Sohvasurffauksen paras puoli on, että ilman Kristiinaa emme olisi tälle keikalle eksyneet. Ilmaisen keikan jälkeen tapasimme myös kourallisen ex-patriootteja, jotka innokkaina jazzfaneina olivat mukana järjestämässä Tromssa Jazz Klubia ja ideoivat kevääksi jazz dj-iltoja Circa (Storgat 36) ravintolassa.
Myöhemmin illalla kävelimme keskustaa halkovalla pääkadulla Storgatalla. Huomasimme, että onhan tässä kaupungissa pikkuisen eloa ja säpinää talven kylmyydessä ja pimeydessä. Kuitenkin seesteisyys on se adjektiivi joka tulee mieleen Tromssan illassa. Toisaalta myös positiivinen kotoisuus tai jopa kotikutoisuus tulevat mieleen. Massiiviset vuoret hallitsevat horisonttia. Talot ovat pieniä, kadut mäkisiä ja kapeita. Paljon vanhaa on säästetty ja uusi on rakennettu sitä kunnioittaen, maltillisesti mutta modernisti. Keskustassa on valloittava vanhan kalastaja-, satama- ja kauppakaupungin tunnelma. Katukuva on kulturelli ja monikulttuurinen, eräänlainen pohjoinen kohtauspaikka. Ymmärrän hyvin mikä tänne muuttavia viehättää.
Torstai-illan ohjelmassa vuorostaan oli syvempi tutustuminen Circaan, lokoisan uskottavaan kuppilaan. Baari oli tupaten täynnä ja yhteen nurkkaukseen oli soittimensa koonnut paikallinen indie lupaus ”Sophie Said”. Bändi on täynnä nuoria ja taitavia muusikoita. Solistilla oli shownaisen elkeet. Musiikki oli tarttuvaa ja maalailevaa, laulu elämän makuista ja vahvaa. Toimii.
Kolmen päivän aikana löydettiin myös saaren ainoa kirpputori, Retro House, aivan Tromssan ja Tromsdalen välisen sillan kupeessa. Todella pieni ja vähävalikoimainen sympaattinen puoti. Vieressä oli hassu, kotikutoinen antiikkiliike, jonka hyllyillä oli purkkeja, posliinia ja muutama pölyttynyt kirja. Eivät osaa norjalaiset kierrättämisen jaloa taitoa eivätkä tunne kirpputorien ilosanomaa, kuten Kristiina oli meille jo aiemmin osannut kertoakin.
Viimeisenä Tromssan iltapäivänä istuttiin vielä yhdessä hauskassa kahvilassa Driv (Søndre Tollbodgate 3 B), joka on eräänlainen opiskelija ja kulttuurikahvila. Halpa kahvi ja hauska tunnelma, mukana meillä oli omat eväät tietenkin, opiskelija tyyliin. Siinä viimeisiä postikortteja kirjoiteltaessa mietittiin matkaa.
Parin päivän kaupunkivaellus Tromssassa takana ja tuntui, että saaren varsinainen keskus on nähty. Kävelyreitit noudattavat tiettyä kaavaa. Idyllinen pikkukaupunki on koluttu päällisin puolin. Tästä eteenpäin olisi vuorossa syvällisempää tutkimusmatkailua kaupungin kulttuuriin ja arkeen. Se vaatisi jo aikaa ja asettumista. Toinen vaihtoehto olisi tehdä retkiä lähimaastoon, meren rannalle ja vuonoille, mutta se vaatii lisää aikaa ja näillä keleillä kunnon varusteita. Tällaisten amatöörien on parempi jättää luontomatkailu kesään.
RUOKA JA MAJOITUS
Tromssassa on pari samanlaisella konseptilla toimivaa halpahotellia tai käytännössä ne ovat hostelleja. Majoituimme kolme yötä ABC Hotell Nord:ssa.
Varasimme kahden hengen huoneen, jossa vessa ja suihku yhteiskäytössä kolmen muun huoneen kanssa. Hotellissa on ilmainen Internet, täysin varusteltu keittiö asiakkaiden käytettävissä sekä ilmainen kahvi ja tee itsepalveluna. Huoneet olivat siistejä ja palvelu mukavaa. Hotelli oli, ainakin tähän vuoden aikaan, erittäin rauhallinen. Sijainti on loistava (Parkgata 4). Kaikkea mitä voi toivoa pikkurahalla. Hinta 575 NOK per yö.
Kahtena iltana teimme illallisen itse hotellilla. Ruokalasku lähi Eurospariin oli noin 200 NOK kerta, sisältäen illallistarpeet ja aamupalat.
Keskiviikko iltana kävimme syömässä mielikuvituksettomasti nimetyssä ”Il Mare” ravintolassa (stortorget 2) meren rannalla, erinomaisen suositeltava merellinen ravintola. Ruokalista oli innovatiivinen sekoitus norjalaista ja aasialaista. Pääruuat maksoivat noin 200 NOK ja erikoisuutena kello 14 – 19 välillä tarjoiltava ”sushi happy hour”. Loistavaa.
AHNEET NORJALAISET
Kaksi opaskirjojen kehumaa kohdetta jätimme väliin.
Tromssassa sijaitsee maailman pohjoisin panimo, joka valmistaa kiistatta erinomaista Mack olutta, jota kuppilassa maistelimme hintaan 66 NOK:a tuoppi. Olisimme halunneet tehdä ”kuuluisan” kierroksen panimon tiloihin. Kierros lähtee kuulemma päivittäin kello 13 panimon omasta ravintolasta hintaan 130 NOK per henkilö. Suolaisen hinnan lisäksi ehtona kierrokselle on, että mukana on riittävästi osallistujia. Viittä vaille yksi paikalla olimme vain me kaksi ja se ei riittänyt väsyneelle baarineidille. Jäimme odottelemaan kunnes hetken päästä seuraan liittyi kaksi muuta turistia. Toiveikkaina menimme takaisin tiskille. Ravintolassa oli joka tapauksessa kaksi työntekijää ja iltapäivä oli selvästi hiljainen. Siitä huolimatta sama tyly tarjoilijatar torjui meidän neljän hengen seurueen. Jos ovat niin ahneita tai laiskoja niin olkoon. Me jätimme ravintolan omaan arvoonsa ja ostimme samalla hinnalla Eurosparista tuliaisiksi kahdet kuuden oluen pakkaukset panimon tuotteita.
Toinen väliin jäänyt kohde oli kuuluisa Arktinen katedraali. Tarkkailimme sitä aikamme joen vastarannalla, mutta tarkemmin esitteitä tutkittuamme ymmärsimme että katedraaliin on sisäänpääsymaksu. Kirkkoon? Eikö herran huone olekaan kaikille avoin? Hinta olisi 30 NOK, mutta kyse onkin periaatteesta. Katedraali olikin siis paras nautittuna kaukaa, kuten uskonto yleensä.
REVONTULIBONGAUS
Luotettavat magneettikentän häiriö ennusteet löytyvät Ilmatieteen laitoksen mainiosta Auroras Now! palvelusta. Ennusteet olivat hyvät ja häiriöt jo suhteellisen aktiivisia. Illalla oli alkanut pakastaa, mutta silti pilviä kertyi taivaalle. Niitä uhmaten ja ennustuksiin luottaen aloitimme myöhään illalla retkemme saaren otollisimpaan bongauskohteeseen.
Kristiina oli neuvonut meitä kapuamaan Tromssan saaren korkeimmalle kohdalle Prestvannet järven rannalle. Kävelimme ylös Kirkegårdsgataa, samaa katua jota edellisenä päivänä niin tuskaisesti autolla puikkelehdimme. Jatkoimme yhä kauemmas kaupungin kapeista kujista ja valosaasteesta.
Järven rannalle piti kulkea hiljaisen öisen hiihtopolun ja satumaisen lumimetsän halki. Päivi ohjasi meitä eteenpäin hangessa luontaisella intuitiollaan, joka ei pettänyt. Itse en ollut enää kovin optimistinen kun Päivi bongasi taivaalla pienen, vihreän haituvan. Se oli kuin savukiehkura jostain maagisesta nuotiosta. Silloin keskiyöllä myrsky nousi.
Öisen Tromssan yllä leijaili unenomaisia vihreitä verhoja. Välillä ne nousivat ohuina haituvina suoraan ylöspäin kohti kirkasta kuuta. Välillä ne levittyivät seinämänä kaupungin kajon ylle. Pääosin ne noudattivat liikkeissään pilviverhojen muotoja. Olosuhteet eivät olleet parhaat bongaukselle, mutta revontulinäytös oli lumoava. Se oli sellainen kuin kuvittelin ja odotin, ainoastaan vaimeampi, mutta juuri siksi viehättävä.
Myrsky kesti kaikkiaan puoli tuntia, jonka jälkeen se laantui yhtä nopeasti kuin nousikin. Me kävelimme takaisin alas keskustaan. Matkalla löysimme karttaan nimeämättömän kirkon ja sen pittoreskin hautausmaan, jonka halki tietenkin kävelimme. Tunnelma oli rauhallisen aavemainen. Kaukana polun päässä kulki yksinäinen tumma hahmo ulkoiluttamassa koiraansa. Hän oli kukaties jo kauan sitten tänne sijoilleen jäänyt öinen kulkija, joka revontulimyrskyn innoittamana oli noussut öiselle kävelylleen. Alapuolella pohjolan Pariisi nukkui rauhallista, lempeää talviuntaan.
RIVAKKA PALUUMATKA KIPAKASSA KELISSÄ
Paluumatkan ensimmäinen etappi Tromssasta Kilpisjärvelle kesti jälleen kolme tuntia, jonka kuljimme lähes yhtä soittoa. Kilpisjärvellä meidät vastaanotti reilun kahdenkymmenen pakkasasteen kipakka talvinen keli. Iltaulkoilut jäivät vähemmälle.
Lauantai-aamulla auto käynnistyi kaikesta huolimatta hyvin. Pakkaset vain kiristyivät matkalla Kolariin. Automme lämmityslaitteet eivät oikein pärjänneet Lapin ilmastolle, joten nelituntinen oli melko hyytävää kyytiä.
Saavuimme hyvissä ajoin Kolariin. Etsimme kylän ainoan ravintolan, joka oli yllättäen baari-pizzeria. Auto saatiin junan kyytiin, jonka jälkeen vielä hyvä tovi odoteltiin rautatieasemalla. Malttamattomat ja uusavuttomat etelän turistit eivät ymmärtäneet noudattaa VR:n kuulutuksia, yrittivät hyppiä liikkuvan junavaunun kyytiin ja harhailivat raiteilla hädissään. Mikä ihme siinä on, että kiire täytyy ottaa kotoa mukaan lomallekin?
Viimeinen yö nukuttiin mainiosti junassa ja sunnuntai-aamuna olimme perillä Helsingissä. Auto ajettiin ulos autovaunusta kello 8.40. Mittari näytti ajettujen kilometrien määräksi 916. Bensaan käytimme matkan aikana 110 €.
